Tervetuloa Clostridium difficile -potilaiden ja läheisten vertaistukisivustolle

YKSI KÄRSIVÄN TARINA

Hei!

Minun tarinani alkaa siitä, kun sairastuin lokakuussa 2014 todella ärhäkkään flunssaan, jonka jälkitautina sain elämäni ensimmäisen poskiontelontulehduksen. Tulehdusarvot huitelivat taivaalla, joten lääkäri määräsi minulle 7 päivän Ketek antibioottikuurin. Viikon päästä kuurin syömisen jälkeen alkoivat mahavaivat, ankara närästys sekä löysä uloste. Söin koko antibioottikuurin ajan Precosa probioottia. Oireiluja kesti joitain viikkoja. Yksityisellä lääkäriasemalla teetettiin ulosteviljelyt ja tällöin Clostridium bakteeri oli negatiivinen. Vatsavaivat lievenivät kuitenkin itsestään joidenkin viikkojen kuluessa, mutta eivät poistuneet kokonaan. En sitten kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. koska pystyin käymään töissä ja elämään normaalisti. Paino kuitenkin alkoi laskea, jolloin perheeni sekä ystäväni huolestuivat ja alkoivat huomautella asiasta.

Tammikuussa 2015 jouduin todella hankalaan viisaudenhampaan leikkausoperaatioon. Operaation jälkeen minulle määrittiin 3päivän VPEN kuuri ja tämän jälkeen vielä lisäksi 7päivän Amoxin kuuri, koska kivut olivat valtavat ja luultiin, että leikkauskohta oli tulehtunut. Vähän yli viikko Amoxinin lopettamisen jälkeen vatsaongelmat iskivät päälle oikein kunnolla. Vessassa sai juosta yli 20 kertaa päivässä ja vatsakivut olivat jotakin niin hirvittävää, että tuntui että kuolen jokaisella vessareissulla mahan kouristukseen. Marssin jälleen lääkäriin ja siellä otettiin tarvittavat kokeet. Tulehdusarvot olivat korkealla mutta ulosteviljelynäytteet tulisivat vasta seuraavalla viikolla, koska oli tulossa viikonloppu. Lääkäri laittoi onneksi lähetteen keskussairaalaan, jossa minut laitettiin tiputukseen ja eristykseen. Sairaalassa otettiin vielä samat testit ja tuloksena oli toksiinia erittävä Clostridium +++. Sairaalan lääkäri määräsi tähän Flagyl 400mg 10päiväksi. Ehdin syömään kuuria kaksi päivää mutta sain niin pahoja huimaus/näköhäiriöitä, joten kuuri oli lopettava heti. Lääkäri arvioi, että tauti todennäköisesti hiipuu nyt itsestään, koska olin kerinnyt syömään tätä jo muutaman päivän ajan.

Koska oireet eivät kuitenkaan loppuneet, menin sen verran huonoon kuntoon, jotta jouduin vielä toistamiseen yhdeksi päiväksi tiputukseen sairaalaan. Tämän jälkeen olin yhteydessä minua yksityisasemalla hoitaneeseen lääkäriin, niin hän määräsi minulle 10 päivän Vancomysin kuurin. Tämän kuurin jälkeen tauti sitten lopulta talttui maaliskuussa 2015.

Vuosi sairastumisen jälkeen:

Erinäiset ruokayliherkkyydet (jotka tulivat sairastumisen myötä) ovat helpottaneet vasta nyt kun taudin paranemisesta on kulunut aikaa 1 vuosi. Nykyään voin syödä taas kaikkea sitä mitä ennen tautiin sairastumistakin.

Ikävämpi asia mitä tästä itselleni seurasi ovat kuitenkin nivelvaivat/lihaskivut, jotka alkoivat taudin jälkeen kesällä 2015. Ravasin kymmeniä kertoja yksityisellä lääkäriasemalla sain lukuisia eri lääkkeitä, jotka helpottivat vain hetkeksi. Aloin itse tutkimaan netistä ( ja myös tältä palstalta) mahdollisia selityksiä oireisiin ja oireeni sopivat fibromyalgiaan sekä niveltulehdukseen. Yksitysellä lääkäriasemalla tehtiin todella laajat labratutkimukset mutta jokainen veriarvo oli ok. Nivelissä ei myöskään havaittu mitään erikoista.

Tammikuussa 2016 polveni alkoi jostain syystä kerätä yhtäkkiä nestettä ja tällöin yksityinen lääkäriasema laittoi minulle lähetteen keskussairaalan reumatologille. Minulta otettiin jälleen uloste-, virtsa- ja laajat verinäytteet, mutta kaikki arvot olivat jälleen todella hyviä. CD:tä ei löytynyt eikä tulehduksia. Lääkäri ultrasi polven ja huomasi polvessa pientä kulumaa. Myös muut nivelet ultrattiin, mutta niissä ei onneksi ollut tulehdusta. Polvi tyhjättiin ja siihen piikitettiin lääkkeeksi kortisonia. Diagnoosi oli reaktiivinen artriitti. 

Lääkäri sanoi, että ongelman on hyvin todennäköisesti aiheuttanut sairastamani suolistotauti eli CD.

Lääkärin mukaan tilanteen pitäisi nyt kuitenkin rauhoittua hiljalleen ja polven turvotus onkin hävinnyt kokonaan. Kuitenkin kipua ja jäykkyyttä on vielä. En ole käyttänyt mitään kipulääkkeitä ja koitan toistaiseksi pärjätä ilman niitä. Lisäksi kärsin ajoittain koko kropan jäykkyydestä sekä lihaskivuista, jollaisia minulla ei ennen tautiin sairastumistani ole ollut. Kokeissa minulta löytyi selkärankareuma geeni HLAB 27, jonka omaavilla on valitettavasti suurempi riski sairastua suolistotulehduksiin sekä reumatauteihin. Tämä auttaa minua osittain ymmärtämään tautiin sairastumistani. Tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta kuitenkin valoisalta.

Tämä foorumi on ollut korvaamaton tietolähde, apu ja tuki CD:n kanssa kamppaillessa!

Nimimerkki Yksi kärsivä