Tervetuloa Clostridium difficile -potilaiden ja läheisten vertaistukisivustolle

VIA DOLOROSA 


Hei kaikki! 

Minun ensikosketus tähän tautiin tuli joulukuun 2013 puolivälin tienoilla. Sain poskiontelontulehdukseen Amorion comp-nimisen antibiootin. Kaksi päivää aloittamisen jälkeen alkoi raivokas ripuli ja kävi pian selville ettei kyse ollut mistään tavallisesta vatsan löysyydestä antibioottien yhteydessä. Menin sitten parin päivän jälkeen takaisin lääkärille, joka totesi, että poskiontelot ovat edellen tulehtuneet, ei kuitenkaan pyynnöstäni huolimatta tehnyt punktiota. Lääke vaihdettiin pelkkään Amorioniin ilman comppia. Se kuulemma olisi hellävaraisempi lääke. Tätä söin pari päivää, kunnes ripuli oli taas niin voimakasta, että lopetin omin päin. Poskiontelot silti paranivat.

Joulun ajan opiskelin netistä asiaa ja tein itsellenni diagnoosin clostrium difficile. Raahauduin tapaninpäivänä terveyskeskuksen päivystykseen ja vaadin, että multa otettaisiin ulostenäyte. Lääkäri oli hyvin epäileväinen ja sanoi sen olevan mummojen tauti. Suostui kuitenkin ottamaan näytteet.30.12. testit olivat valmiit clostridium +++, toksiinit +++. Lääkkeksi määrättiin Flagyl 10 vrk.

Kuurin ajan ripuli oli poissa, mutta olo outo ja huimaava. Kolme päivää kuurin jälkeen ripuli palasi raivoisampana kuin koskaan. Menin muutamassa päivässä järkyttävään kuntoon. Soitin Tyksin päivystykseen (oli tietenkin sunnuntai ja tk ei ollut auki) ja määräsivät ulostenäytteet puhelimessa ja aloitettiin ilman lääkärissä käyntiä vancomycin 4kert vrk 10 päivän kuuri. Näytteet valmistuivat ja clostridium oli plussalla, samoin toksiinit. Olin saikulla pari päivää, kunnes en jaksanut olla enää töissä ja menin työterveyteen, joka määräsi pari päivää saikkua lisää. Kuurin loputtua olin varma, että tauti on poissa ja olinkin 10 päivää kunnossa. Kontrollinäytteet otettiin työterveydessä 3.2. ja ne olivat kunnossa!!! (valmistuivat vasta kun olin jo uudelleen sairastunut)Illalla 3.2. kuitenkin ripuli alkoi uudelleen ja kuume nousi korkeaksi. 

Kertoo kyllä tän taudin sitkeydestä, että aamulla otetut näytteet puhtaat ja illalla raivoisa ripuli päällä.

4.2. menin uudelleen työterveyteen, jossa otettiin tulehdusarvot ja koska ne olivat kohonneet ja vointi heikko kun olin ripuloinut 20-30 kertaa taas yön aikana (joka kerralla ripulointi ollut tajunnan räjäyttävää, useita kymmeniä kertoja vuorokaudessa)laittoi lääkäri päivystyslähetteen Tyksiin ja sieltä otettiin suoraan infektio-osastolle erisksiin. Lääkkeeksi metro iv ja vanco suuhun. Olin osastolla neljä päivää ja olo koheni. 

Tämä oli siis kolmas sairastumiskerta (toinen relapsi). Olin tässä alkuvuodesta "opiskellut" itseni sisätautilääkäriksi ja lukenut kaiken mahdollisen ja mahdottoman tästä sairaudesta ja aloin puhumaan ulosteensiirrosta jo heti ensimmäisenä päivänä sairaalassa. ONNEKSI minulle sattui viisas infektiolääkäri, nuorehko nainen, joka suhtautui myönteisesti siirtotoiveeseeni ja alkoi ajamaan asiaa. Jos en olisi ponnekkaasti itse puhunut asiasta, olisin varmaan kotiutunut pitkälle vanco-kuurille. Mutta kaikki alkoi sujumaan hienosti. Jo sairaalassa ollessani mieheni testaukset alkoivat.

Parin viikon kuluttua sairaalasta soitettiin, että testit ok ja lähete gastrolle tehty. Jouduin syömään vancoa 3-4 viikkoa ennen siirtoa ja olo oli koko ajan huonohko. Oli ripulia ja kamalaa hajua. 26.2. iski vesiripuli ja soitin paniikissa infektiolääkärille, joka määräsi puhelimessa metron vancon rinnalle. Ehdin sitä syömään viisi päivää ennen tyhjennystä ja se auttoi vähän.

3.3. eli maanantaina menin Tyksiin tyhjennystä varten eristyksiin (mielestäni olisin voinut tehdä tyhjennyksen ihan hyvin kotonakin, koska olin hyvävointinen ja tyhjennys oli helppo kun olin syönyt niin kevyesti koko viikon) ja eilen 4.3. tehtiin siirto. Tähystys oli helppo kun sain suoneen jotain rauhoittavaa. Suoli oli tulehtuneen näköinen, mutta kuitenkin lääkärin mukaan kohtuullisessa kunnossa. Iltapäivällä kotiuduin. Mahassa kiersi ja se piti kamalaa ääntä koko illan. OLi pakko mennä illalla vessaan ja vähän tuli jotain höttöä. Pelkään, että se siirre meni siinä... 

Tänään aamulla olen käynyt kaksi kertaa vessassa semiripulilla ja pelkään edelleen, että siirre ei ole jaksanut taistella tätä tautia vastaan. Muuten olo on ok. Mahassa kiertää ja lepäilen vielä tämän päivän, huomenna töihin jos kaikki ok. 

Nyt jään toivomaan, että suoli rauhoittuu ja ettei tauti puske päälle uudestaan. Lasten koulussa on menossa noro-virusepidemia, toisenluokalta oli ollut eilen 7 lasta norossa.Kauhulla odottelen oksutautia tähän päälle, kuten Taistelijalle valitettavasti oli käynytkin.

Tämä sivusto on ollut korvaamaton apua tämän taudin opiskeluun, olen lukenut jokaikisen viestiketjun ja imenyt itseeni tietoa ja muiden vertaisten kokemuksia. Mahtavaa, että joukossamme on tuollainen sisupussi, joka jaksaa tällaista foorumia ylläpitää, vaikka itse on käynyt läpi valtavan helvetin.Minun tapauksessa oli onnellinen tilanne se (siitä myös nimimerkkini, toivottavasti pysyy myös sellaisena...)että olimme infektiolääkärini kanssa samalla aaltopituudella ja hänen tietonsa oli ajantasalla (toisin kuin kaikilla muilla lääkäreillä joiden vastaanotoilla olen tämän taudin aikana ravannut, yksi jopa katsoi netistä kun ei tiennyt taudista mitään)ja hän oli tällaisten luomuhoitojen kannalla.

Tsemppiä meille kaikille, varsinkin teille joilla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri lääkärin suhteen!