SAIRAALAINFEKTIOT OVAT KANSANTERVEYDEN UHKA
Sairaalainfektioilla tarkoitetaan infektioita, jotka ilmaantuvat
terveydehuollon laitoksessa tai liittyvät terveydenhuollon laitoksessa
tehtyyn toimenpiteeseen. 1.Sairaalainfektiot aiheuttavat vuosittain
Suomessa arviolta 46 000 ylimääräistä sairaalajaksoa ja noin 1400
potilaan kuolemantapauksessa sairaalainfektio on pääasiallisena
kuolinsyynä.2. Infektiolääkäri Pekka Kujalan mukaan sairaalainfektiot
aiheuttavat jopa 360 000 ylimääräistä hoitopäivää, joiden aiheuttamat
kulut nousevat yli 200 miljoonaan euroon vuositasolla. 3. Viime
vuosina erityisiksi huolenaiheiksi ovat nousseet muun muassa kaksi
mikrobia: tavallisille antibiooteille vastustuskykyinen
stafylokokkibakteeri MRSA ja pahaa
ripulia aiheuttava suolistobakteeri Clostridium dif.cile. Molempia
tartuntoja ilmoitettiin sairaanhoitopiireistä viime vuonna enemmän kuin
koskaan aiemmin.
SAIRAALAHYGIENIALLA TORJUTAAN INFEKTIOITA
Arviolta jopa kolmannes sairaalainfektioista olisi ehkäistävissä
sairaalahygieniaa tehostamalla. Sairaalahygienian toteutumiseen
vaikuttavat asenteet, sosiaaliset normit ja sosiaalinen paine,
kontrolli, ymmärrys, tie-dot ja uskomukset. Muiden työntekijöiden,
ammattiryhmien ja esimiesten toiminta ja työkuormitus vaikuttavat
niin ikään sairaalahygienian toteutumiseen. Pelkkä sairaalahygieniaa
koskevan tiedon levittäminen ei vielä riitä, vaan lisäksi tarvitaan
myös muutos motivaatiossa ja käyttäytymisessä. Tämän vuoksi on
arveltu, että sairaalainfektioiden esiintymiseen vaikuttaisi myös
henkilöstön työstressi, yhteistoiminnan laatu ja johtaminen
työyksiköissä, mutta tutkimustietoa asiasta ei juurikaan ole ollut.
TUTKIMUKSESSA MUKANA KAIKKI VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRIN SAIRAALAT
Työterveyslaitos toteutti Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuudessa
sairaalassa keväällä 2004 Sairaalahenkilöstön hyvinvointi -kyselyn,
jossa henkilöstö arvioi työolojaan, stressiä, yhteistoimintaa ja
johtamista. Vuodeosastojen, lukuun ottamatta psykiatrian osastoja,
tulokset yhdistettiin TYKSin Sairaalahygienia- ja
infektiontorjuntayksikön samaan aikaan tekemään sairaalainfektioiden
prevalenssitutkimukseen, joka perustui 1092 potilaan
rekisteriaineistoon.4 Infektiotilanne kartoitettiin kultakin osastolta
yhden päivän aikana. Lisäksi tietoa oli kerätty useista potilaan
infektioriskiin liittyvistä tekijöistä, kuten perussairaudesta,
leikkausstatuksesta, iästä ja invasiivisten toimenpiteiden määrästä.
HENKILÖSTÖN STRESSI, YHTEISTOIMINNAN ONGELMAT JA PIDENTYNEET TYÖPÄIVÄT YHTEYDESSÄ INFEKTIOIDEN ESIINTYVYYTEEN
99 potilaalla (9 %) todettiin sairaalassa saatu infektio. Yleisimmät
infektiotyypit olivat keuhkokuume (24 tapausta), haavainfektio (21
tapausta), virtsatieinfektio (17 tapausta) ja sepsis (16 tapausta).
Henkilöstön kokema korkea työstressi oli yhteydessä 2,5-kertaiseen
sairaalainfektion esiintymistodennäköisyyteen, heikko luottamus
työntekijöiden kesken 2,4-kertaiseen, epäoikeudenmukaisuuden kokemus
työnjaossa 1,8-kertaiseen ja yhteistoiminnan ongelmat esimiesten
välillä 2,5-kertaiseen potilaan infektiotodennäköisyyteen. Lisäksi
osastoilla, joissa henkilöstö teki keskimääräistä pidempää työpäivää,
infektion todennäköisyys potilaalla oli 2,7-kertainen. Analyyseissä
oli huomioitu muut potilaaseen ja osastoon liittyvät riskitekijät.
Tutkimus siis osoittaa, että sairaalainfektiot ja osaston työolot ovat
yhteydessä toisiinsa. Työstressin ja potilaiden infektioiden välinen
yhteys voi muun muassa heijastaa sairaaloissa jo vuosia jatkunutta
hoitajapulaa; kiire ja pidentyneet työpäivät ovat omiaan heikentämään
myös sairaalahygienian toteutumista. Kansainväliset tutkimukset ovat
myös osoittaneet, että osastojen potilaskuormitus lisää
sairaalainfektioiden määrää.5 Henkilökunnan stressin ja
sairaalainfektioiden esiintymisen välinen yhteys voi siten heijastaa
myös osaston ylikuormitusta, ts. ylipaikoilla hoidettujen potilaiden suurta määrää.
Henkilöstön yhteistoiminnan ongelmat ja keskinäinen luottamuspula
puolestaan voivat viitata laajempaan ongelmaan, jossa tiedonkulku ei
toimi eivätkä yksikön esimiehet ja työntekijät ole tarpeeksi
sitoutuneet noudattamaan sairaalahygieniaa koskevia suosituksia. Myös
uusien työntekijöiden ja sijaisten perehdyttäminen saattaa takkuilla.
On kuitenkin muistettava, että myös yhteistoiminnan ongelmat ja huono
työilmapiiri voivat johtua henkilöstö- ja resurssipulasta. Resurssit
pitäisi saada kuntoon ja työmäärä kohtuulliseksi.
Tämän tutkimuksen perusteella emme voi kuitenkaan varmuudella
päätellä, aiheuttavatko henkilöstön stressi, yhteistoiminnan ongelmat
ja pidentyneet työpäivät infektioita vai infektiot stressiä,
yhteistoiminnan ongelmia ja pidentyneitä työpäiviä. Tutkimus joka
tapauksessa antaa viitteitä siitä, että sekä sairaalainfektioiden
torjuntaan että henkilöstön hyvinvoinnin kehittämiseen olisi syytä
satsata.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan laitokset ja virastot
ovat olleet viime aikoina myllerryksessä. Neljästä virastosta kehkeytyi
vuodenvaihteessa kaksi uutta: Stakes ja KTL yhdistyivät Terveyden ja
hyvinvoinnin laitokseksi (THL) ja STTV ja TEO Sosiaali- ja terveysalan
lupa- ja valvontavirastoksi (Valvira).