Blogi-linkkejä:

http://community.stakes.fi/blogs/terve/default.aspx

Terve! Dialogi-lehden sivuille http://community.stakes.fi/blogs/terve/default.aspx

Mikä on Terve!-blogi

* Kauas aivot karkaavat

”Tuntuu niin mukavalta, että minut todella halutaan jonnekin”, totesi huippututkija vastikään lähtiessään Amerikkaan perustamaan tutkimusyksikköään. Näin kertoo professori Anu Wartiovaara hiljattain julkaistussa kolumnissaan Suomen Lääkärilehdessä. Hallitus toisensa perään on ohjelmassaan julistanut tukevansa korkeatasoista tutkimusta. Tarvetta on edelleenkin korostaa, sillä Wartiovaaran mukaan Suomi vuotaa kärkitutkijoitaan ulkomaille.

Vielä parikymmentä vuotta sitten suomalaistutkijoilla oli tapana lähteä tohtoriväitöksen jälkeen Yhdysvaltoihin opiskelemaan. En halunnut olla pekkaa pahempi vaan lähdin minäkin. ”Siirryit siis sinäkin Bostoniin”, totesi maailmaa nähnyt lääkärikollegani käytyään meillä kylässä Bostonissa. Elämä Harvardin tutkijana oli todella toisenlaista. Massachusetts General Hospital’in infektiotautiyksikkö oli huippuja täynnä niin, että päät kolisivat yhteen. Naapurilaboratoriossa tutkittiin HI-virusta. Tutkimusryhmän suosiosta kertoivat lähes päivittäiset TV-ryhmien vierailut. Nuo ajat olivat todella tuottavia ja innostavia.

Valtion tuottavuusohjelma haluaa vähentää väkeä, jotta työvoimaa riittäisi tulevaisuudessa yksityissektorille. Yliopistojen tuottavuusohjelma ei tiettävästi kohdistu tutkivaan ja opettavaan henkilöstöön. Toisin on sektoritutkimuslaitosten laita. Runsas ulkopuolinen rahoitus on ollut osoitus siitä, että tutkimus on merkittävä osa laitoksen toimintaa ja siksi tuottavuusohjelma iskee väistämättä juuri siihen.

Tutkimukseen liittyy merkittävänä osana koulutus. Ohjaamieni viidentoista väitöskirjan tekijästä 12 on laitoksen ulkopuolella terveydenhuollon palveluksessa, osa yksityissektorilla. Lyhyen ajan sisällä osastomme kahdesta tutkijasta on tullut kunnallisen terveysvalvonnan johtajia. Olen leikkisästi todennut tutkimustyötä aloitteleville tutkijoillemme, ettei laitoksesta kannata odottaa ”pysyväistä asuinsijaa”. Tästä huolimatta meillä on ollut onnea saadessamme osaavia tutkijakoulutettavia, joita on voitu palkata – tietysti ulkopuolisella rahoituksella. Erään tutkijan mukaan Kansanterveyslaitoksella liittyivät toisiinsa tutkimus ja käytäntö. Siksi se oli hänelle yliopistoa houkuttelevampi vaihtoehto. Oli tarjolla tuottava ja innostava ilmapiiri.

Lääketieteellisissä tiedekunnissa on valiteltu sitä, että sairaala potilastöineen varastaa yliopiston palkkalaisten tutkimukseen varattuja resursseja. Potilaat kun pitää aina hoitaa. Vaikka valtion tuottavuusohjelma näyttää menevän eteenpäin kuin juna, kannattaisi pysähtyä hetkeksi asemalle miettimään raiteen valintaa. Vaarana nimittäin on, että jos ylimmät päättäjät eivät erityisesti korosta tutkimuksen merkitystä sektoritutkimuslaitoksissa, niistä tulee valtion virastoja. Väen vähetessä paperityöt kasaantuvat, ja nehän pitää ”hoitaa” aina ensin. Samalla katoaa virikkeinen ja innostava ilmapiiri ja samalla karkaavat aivot.

Väitetään, että valtion lannoitetehdas myytiin liian halvalla. Joskus on tullut mieleen, ollaanko sektoritutkimuslaitosten osaamista ja brändiä myymässä liian halvalla.

Pentti Huovinen

Lähetetty 9. joulukuuta 2008 8:30 by Dialogi | 0 kommenttia

* Apua tarvitaan!

Kentällä on pitkään haikailtu takaisin muinaista Lääkintöhallitusta, joka saneli mitä kunnissa saa tehdä ja mitä ei. Kunnallisen demokratian hedelmä on ollut, että luottamusmiehet voivat päättää kaikenlaista siihen juuri kenenkään puuttumatta. Esimerkkinä tästä ovat sairaaloiden käytävillä makaavat potilaat, vaikka laitoksissa antibioottiripulia aiheuttavan Clostridium difficile:n arvioidaan tappavan joka vuosi kaksi kertaa enemmän potilaita kuin liikenne tappaa. Päiväkotien liian suurissa lapsiryhmissä moniresistentti pneumokokki leviää kuin häkä.

Antibioottien optimaaliseen käyttöön tähtäävän MIKSTRA-hankkeen tiimoilta kiersin aikoinaan terveyskeskuksia Inarista Espooseen. Sain konkreettisesti todistaa, että yksittäiset johtajat pystyivät hyvinkin vaikuttamaan siihen, miten terveyskeskukset toimivat. Hyvä ja innostava johtaja pystyi poliitikkojen niin salliessa luomaan erinomaisesti toimivan terveyskeskuksen. Valitettavasti näitä terveyskeskuksia ei kuitenkaan ollut kovinkaan montaa.

Olen jäälleen yleisistä syistä johtuen kiertänyt useissakin kunnissa ja todennut, että luottamushenkilöt erityisesti pienissä, mutta joskus suurissakin kunnissa, ovat monimutkaisesta nykytilanteesta ulkona kuin lumiukot. On erilaisia poliittisia tarkoitusperiä ja uskomuksia, joilla voi olla dramaattinen vaikutus koko kunnan tilanteeseen. Tämän päälle jotkut sairaanhoitopiirit ovat olleet poikkeuksellisen aktiivisia tarjoamalla erilaisia toimintamalleja kunnille, ja yksityiset alan toimijatkin on todettu toimiviksi kumppaneiksi. Terveydenhoitolakikin on vielä lausuntokierroksella, ja sen jälkeen sosiaalilainsäädäntö odottaa putkessa. Ketä siis uskoa ja mihin luottaa?

Sosiaali- ja terveysministeriö on onneksi kääntänyt ruoria useampiakin piiruja aktiivisempaan suuntaan kuntien kehittämisessä. Vaikka aina voidaankin kysyä, miten tämä sopii yhteen kunnallisen demokratian kanssa, ainakin joissakin tilanteissa parempi näin. Kuntalaisten palvelujen järjestäminen saattaa muuten jäädä pelkästään sormi suussa olevien luottamushenkilöiden varaan. Ja jos näin on palveluiden rakenteen osalta, miten onkaan varsinaisen substanssiosaamisen laita!

Uuden Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtävä on auttaa kuntia. Tähän tarvitaan niin terveyden edistämistä, tarttuvien tautien ja ympäristöuhkien torjumista kuin yleisten hyvinvointipolitiikkojen ja palvelujärjestelmien kehittämistä. Koko laitoksen toiminta, ei siis vain tiettyjen osastoryhmien, suuntautuu suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin vaalimiseen ja suojelemiseen. Tälle työlle on mitä suurin tarve. Toivottavasti uuden laitoksen tuottavuus lisääntyy tuottavuusohjelmasta huolimatta. Sillä apua tarvitaan!

Pentti Huovinen

Lähetetty 20. lokakuuta 2008 9:10 by Dialogi | 0 kommenttia

Pentti Huovinen: Sairaalat rankinglistalle

Pentti Huovinen Julkaistu: 21.6.2008

Ilahduin ja kauhistuin. Englannin ja Walesin sairaalat on nyt pantu rankinglistalle sen mukaan kuinka monta prosenttia potilaista kuolee sairaalassa saatuihin infektioihin (British Medical Journal 2008;336:1211). Ilahduin siksi, että jotain tällaista pitää tapahtua myös Suomessa ennen kuin päättäjät ottavat sairaalainfektioiden torjunnan tosissaan.

Kauhistuin kuolleisuusluvuista. Sairaalassa saatu Clostridium difficile –infektio on todellinen tappaja. Vuosina 2001–05 bakteeri tappoi 8 555 ja vuosina 2002–2006 yli 13 000 potilasta Englannissa ja Walesissa. Kaksi kertaa enemmän kuin pelätty MRSA-bakteeri. Kyseinen difficile -pöpö iskee suolistoon antibioottihoidon jälkeen ja tarttuu antibioottia saaviin potilaisiin kuin häkä. Se voi aiheuttaa vaikeahoitoisen paksunsuolen tulehduksen. Sairaalalistan kärjessä oli George Eliot Hospitalissa Nuneatonissa, jossa 3,6 prosenttia potilaista eli 235 potilasta kuoli viiden vuoden aikana tämän pöpön kanssa.

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan Suomen sairaaloissa kuolee erilaisiin infektioihin 800 sellaista potilasta, jonka ennuste ilman infektiota olisi ollut hyvä (Suomen Lääkärilehti 2008;63:1693-4). Siis kaksi kertaa enemmän kuin liikenteessä vuosittain! Eikö olisi aika julkaista sairaalakohtaiset luvut myös Suomesta! Näin tehdään jo nyt Englannin lisäksi myös Yhdysvalloissa ja Hollannissa.

Kunnallisen päätöksenteon ongelma on, että jos joku on pielessä, sen annetaan olla pielessä, jos sen korjaaminen maksaa. Lisäksi valvovat virkamiehet katsovat asiaa läpi sormien. Kun erään yliopistosairaalan ylilääkärit valittivat lääninhallitukselle jatkuvasta potilaiden käytävillä makuuttamisesta eli resurssipulasta, ei siitä seurannut mitään.

Tiesitkö, ettei käytävillä makuuttamisen terveydellisiä seurauksia ei voida edes tutkia, koska eettinen toimikunta ei todennäköisesti antaisi lupaa moiselle epäeettiselle tutkimukselle. Jos yksityisen sairaalan käytävillä makaisi jatkuvasti potilaita, kukaan ei tulisi potilaaksi tai sitten läänin tarkastajat sulkisivat kyseisen paikan.

Mutta sairaaloihin on rantautumassa edellä mainittuja vieläkin vaarallisempia bakteereita: karbapeneemeille resistentit koli- ja klebsiellabakteerit. Niiden kanssa ollaan helisemässä jo nyt Kreikassa, kun tehokkaita lääkkeitä ei enää ole. Jos mitään ei tehdä niiden torjumiseksi, ennustan edellä ilmoitetun kuolleisuusluvun nousevan Suomessa kaksinkertaiseksi viidessä vuodessa. Ja sairaalainfektion saanut voit olla sinä tai se voin olla minä. Siksi nyt on tehtävä jotain.

Sairaalainfektioiden torjunnassa tarvitaan nyt tiukkaa linjaa – ja rahaa. Infektioylilääkäri Jukka Lumio Tampereelta ehdottaa Lääkärilehdessä yhden tai korkeintaan kahden hengen huoneita, jotteivät pöpöt leviäisi. Sanot, että kallista. Kyllä, mutta haluatko maata huoneessa, kun viereisellä petillä on tarttuvaa bakteeria kantava potilas. Itseäni on myös mietityttänyt, miksi parhaimmillaankin vain puolet lääkäreistä, hoitajista, potilaista ja vieraista pesee tai desinfioi käsiään ihmiskontaktien välillä. Elektroniikkateollisuudessa hygienian toteuttamatta jättämisestä saa potkut. Hiukan karrikoiden, sairaaloissa katsotaan vierestä ja hymyillään.

Olisiko jo aika rankinglistoille myös suomalaisissa sairaaloissa, ja sen mukainen tulosvastuu kaikille tasoille?

PS Kerro, mitä pitäisi tehdä, jotta me ja ennen kaikkea lapsemme ja heidän lapsensa saisivat mahdollisimman turvalliset sairaalat.

Tähän näkökulmaan liittyvät asiasanat

Muut: Hygienia, Infektio, Sairaala, Sairaalabakteerit

Mikä on Terve!-blogi?

Terve! -blogia kirjoittaa Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Pentti Huovinen. Myös Kansanterveyslehden päätoimittajana toimiva Huovinen tutkailee tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen terveyteen ja hyvään oloon.

Blogi päivittyy noin kahden viikon välein.

 

 

http://www.penttihuovinen.fi/kirjoituksia-puheita.php 

10.07.2008 Pentti Huovinen

Sairaalat ranking-listalle

Ilahduin ja kauhistuin. Englannin ja Walesin sairaalat on nyt laitettu rankinglistalle sen mukaan kuinka monta prosenttia potilaista kuolee sairaalassa saatuihin infektioihin (British Medical Journal 2008;336:1211). Ilahduin siksi, että jotain tällaista pitää tapahtua myös Suomessa ennen kuin päättäjät ottavat sairaalainfektioiden torjunnan tosissaan.

Kauhistuin kuolleisuusluvuista. Sairaalassa saatu Clostridium difficile –infektio on todellinen tappaja. Vuosina 2001-05 bakteeri tappoi 8555 ja vuosina 2002-2006 yli 13 000 potilasta Englannissa ja Walesissa. Kaksi kertaa enemmän kuin pelätty MRSA-bakteeri. Kyseinen difficilepöpö iskee suolistoon antibioottihoidon jälkeen ja tarttuu antibioottia saaviin potilaisiin kuin häkä. Se voi aiheuttaa vaikeahoitoisen paksunsuolen tulehduksen. Sairaalalistan kärjessä oli George Eliot Hospital’issa Nuneatonissa, jossa 3,6 % potilaista eli 235 potilasta kuoli 5 vuoden aikana tämän pöpön kanssa.

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan Suomen sairaaloissa kuolee erilaisiin infektioihin 800 sellaista potilasta, jonka ennuste ilman infektiota olisi ollut hyvä (Suomen Lääkärilehti 2008;63:1693-4). Siis kaksi kertaa enemmän kuin liikenteessä vuosittain! Eikö olisi aika julkaista sairaalakohtaiset luvut myös Suomesta! Näin tehdään jo nyt Englannin lisäksi myös Yhdysvalloissa ja Hollannissa.

Kunnallisen päätöksenteon ongelma on, että jos joku on pielessä, sen annetaan olla pielessä, jos sen korjaaminen maksaa. Lisäksi valvovat virkamiehet katsovat asiaa läpi sormien. Kun erään yliopistosairaalan ylilääkärit valittivat lääninhallitukselle jatkuvasta potilaiden käytävillä makuuttamisesta eli resurssipulasta, ei siitä seurannut mitään. Tiesitkö, ettei käytävillä makuuttamisen terveydellisiä seurauksia ei voida edes tutkia, koska eettinen toimikunta ei todennäköisesti antaisi lupaa moiselle epäeettiselle tutkimukselle. Jos yksityisen sairaalan käytävillä makaisi jatkuvasti potilaita, kukaan ei tulisi potilaaksi tai sitten läänin tarkastajat sulkisivat kyseisen paikan.

Mutta sairaaloihin on rantautumassa edellä mainittuja vieläkin vaarallisempia bakteereita: karbapeneemeille resistentit koli- ja klebsiellabakteerit. Niiden kanssa ollaan helisemässä jo nyt Kreikassa kun tehokkaita lääkkeitä ei enää ole. Jos mitään ei tehdä niiden torjumiseksi, ennustan edellä ilmoitetun kuolleisuusluvun nousevan Suomessa kaksinkertaiseksi viidessä vuodessa. Ja sairaalainfektion saanut voit olla Sinä tai se voin olla minä. Siksi nyt on tehtävä jotain.

Sairaalainfektioiden torjunnassa tarvitaan nyt tiukkaa linjaa - ja rahaa. Infektioylilääkäri Jukka Lumio Tampereelta ehdottaa Lääkärilehdessä 1 hengen tai korkeintaan 2 hengen huoneita, jotteivät pöpöt leviäsi. Sanot, että kallista. Kyllä, mutta haluatko maata huoneessa, kun viereisellä petillä on tarttuvaa bakteeria kantava potilas. Itseäni on myös mietityttänyt, että miksi parhaimmillaankin vain puolet lääkäreistä, hoitajista, potilaista ja vieraista pesee tai desinfioi käsiään ihmiskontaktien välillä. Elektroniikkateollisuudessa hygienian toteuttamatta jättämisestä saa potkut. Hiukan karrikoiden, sairaaloissa katsotaan vierestä ja hymyillään.

Olisko jo aika ranking-listoille myös suomalaisissa sairaaloissa, ja sen mukainen tulosvastuu kaikille tasoille.

Kirjoitus on julkaistu uusisuomi.fi -blogina Sairaalat rankinglistalle 21.6.2008.