Tervetuloa Clostridium difficile -potilaiden ja läheisten vertaistukisivustolle

JAANAN KOKEMUKSIA


Jaanan kokemuksia clostridium difficilestä

Sairastuin vuonna 1992 Zinnat antibioottikuurista cd:een. Muutama päivä kuurin aloittamisesta alkoi ripuli. Hakeuduin parin päivän päästä lääkäriasemalle, josta kuuri oli minulle määrätty. Valitettavasti lääkäreiden ammattitaidottomuuden takia, kukaan ei epäillyt cd:tä. Eikä sitä ulostenäytteestä tutkittu. Sain kuitenkin ensin hoidoksi Flagyl-kuurin, joka ei tehonnut millään tavalla. Parisen viikkoa ripuloin noin 20krt/vrk ja yritin opiskella. Sitten tulin jo niin kipeäksi ja heikoksi, että minut vietiin sairaalan päivystykseen. Sielläkin sain aluksi hyvin tylyä kohtelua, epäilivät kaikkea muuta, mm., että olisin raskaana... vaikka kuinka yritin sanoa, että oireet ovat alkaneet nimenomaan antibioottikuurista. Puolen vuorokauden kuluttua minut otettiin tarkkailuosastolle, josta sitten joidenkin päivien kuluttua minut siirrettiin sisätautiosastolle, jossa halusivat vängällä tehdä vain paksunsuolen tähystyksen...ja minut pakotettiin vielä juomaan colonsteriliä useita litroja. Osan taisin sentään kaadella viemäristä alas. Tähystyksessä ei yllättäen löytynyt mitään, paitsi ärtynyt suolen limakalvo. Jossain vaiheessa joku "heräsi" ja aloin saada vancosinia (muistaakseni suoneen).

Hoitovaste ei ollut kovin kummoinen, saivat kuitenkin minua sen verran kuntoon, että saattoivat lähettää kotiin vajaan kahden viikon kuluttua. Ilman mitään seurantaa tai jatkohoito ohjeita. Ripuli oli edelleenkin. Muutamissa viikoissa ripuli paheni jälleen niin, ettei ihan mikään pysynyt sisällä. Hakeuduin jälleen päivystykseen, mistä sain ruinattua uuden vancosin kuurin. Eivät millään olisi halunneet sitä kirjoittaa, syytä en muista. Mitään ulostenäytettä ei kuitenkaan otettu. Eikä edelleenkään annettu mitään ohjeita, kuinka jatkossa.

Ripuli jatkui, ei enää aivan vetenä, mutta päivittäin useita kertoja n. 5-15krt/pv. Välillä ainoat, mitä saatoin syödä oli hunajavesi ja ranskanleipä... (nyt ymmärrän, että ne eivät ainakaan ole tehneet mitään hyvää, mutta silloin en ymmärtänyt, olisi pitänyt sitkeämmin etsiä jotakin "järkevää" syötävää, mikä olisi pysynyt sisällä).

Hain apua yksityisiltä lääkäriasemilta ja terveyskeskuksesta, lopulta pääsin Oys:n gastrolle "hoitoon".

Tämä "hoito" tarkoitti sitä, että tähystettiin taas yläpäästä ja alapäästä. Vuosien mittaan montakin kertaa, löytämättä edelleenkään mitään syytä ripuliin. Kävin kaiken moisissa testeissä ja kokeissa. Mitään ei löytynyt. Kävin ravitsemusterapeutilla, joka määräsi mahdollisimman kuitupitoista syötävää... Ja lääkärit määräsivät Vi-siblin kuituvalmistetta. Mikään ei auttanut. Joitakin vuosia myöhemmin huomasin, että Imodium-ripulilääke auttaa aina hetkeksi ja voin tehdä jotakin normaaleita juttuja, vaikka vähän matkustella. Niitä sitten käytin vuosia. Ja aina kun en ottanut niitä mega-annoksia, ripuloin jälleen. Lääkärit eivät keksineet syytä ripulointiin, suosittelivat, että menisin psykiatrille. Vika on korvien välissä.

Vuosien varrella tulivat tutuiksi äärettömät määrät luontaistuotteita ja kirjoja, jotka kertovat suolen toiminnasta ja kirjoja, joissa kerrottiin luontaishoidoista. Kävin homeopaatilla, siitä sain usein tilapäistä apua, mutta vaiva ei koskaan parantunut.

Olin siis vasta 15-vuotias, kun sairastuin cd:een, siinäpä meni sitten paras nuoruus sairastaessa tätä tautia, kun en saanut siihen kunnon apua.

Ensimmäiset kahdeksan vuotta sairastumisesta, olin totaalikieltäytyjä antibioottien suhteen. Ajatukseni oli, että on sama kuolenko johonkin pöpöön vai cd:een. Lääkärit kyllä jaksoivat pelotella joka infektion yhteydessä, kuinka voin siihen kuolla, kun kieltäydyn hoidosta. Onneksi hengissä säilyin ;-).

Vuonna 2000, minulla todettiin virtsatieinfektio ja nyt lääkäri sai minut niin hyvin peloteltua, että söin ab-kuurin, sillä seurauksella, että ripuli paheni jälleen... Onneksi olin tutustunut jo niin hyvin luontaishoitoihin, että niillä kai sain suolen jonkinlaisen tilan palautettua. Ei todellakaan normaali, mutta se mikä minulle oli tullut normaaliksi.

Taisi olla samainen vuosi, kun sitten silloinen homeopaattini suositteli minulle Fit Line tuotteita. Näistä oli nimenomaan suolistovaivaisille kuulemma saatu paljon apua. Niinpä sitten ostin silloin ensimmäiset Basic ja Solunsuojatuotteet, odotukset eivät olleet kovin korkealla. Olinhan vuosien mittaan kokeillut yhtä sun toista, saamatta kummoistakaan apua. Yllätys oli melkoinen, kun useamman viikon käytön jälkeen ripuli vaan yhtäkkiä lakkasi. Muutama päivä meni siinä ihmetellessä, ennen kuin saatoin uskoa todeksi, kyllä, ripuli todellakin oli kadonnut. Voi sitä onnen päivää! Pystyin syömään mitä vain, ihan kaikkea ;-) Käytin tuotetta ehkä noin puoli vuotta yhteen menoon, sen jälkeen suoli pysyi ihan kunnossa, vaikka en tuotetta käyttänytkään.

Sen jälkeen olen jatkanut tiukkaa linjaa ab-kuureihin suhtautumisessani ja saanut valtavaa vähättelyä lääkäreiltä cd:n suhteen. Sekä joutunut suoranaisen uhkailun kohteeksi useita kertoja, minua on useampaan otteeseen peloteltu suunnattomista vaaroista normaali infektioiden yhteydessä, kuinka voin aiheuttaa itselleni yhtä sun toista ja vaikka kuoleman, kieltäytymällä ab-hoidosta. Niinpä.

Viimeisimmät ab-kuurini ovat olleet; vuonna 2004 v-pen mega + trikozol, sillä seurauksella, että jouduin lopettamaan kuurin kesken voimakkaan ripulin vuoksi. Taas kipin kapin hakemaan fit linen tuotteita ja näin sain muutamassa viikossa suoleni taas kuntoon. Seuraava kuuri oli sitten vuonna 2006 azithro..(?) + trikozol, jälleen sain kunnon ripulin... , mutta onneksi tutut tuotteeni saivat jälleen suoleni kuntoon.

Tässä vuosien varrella olen myös joutunut sairastamaan muuten ja minulle on tehty leikkauksia. Yksi varsin suuri leikkaus tehtiin kylläkin antibioottisuojassa, mutta minulle ei annettu muuten vakiosti käytettävää antibioottihoitoa leikkauksen jälkeen, siellä osastolla oli lääkäri ymmärtänyt cd:n vaarallisuuden. Hyvin meni, haava parani, enkä saanut mitään komplikaatioita, jotka olisivat liittyneet siihen, etten syönyt antibiootteja.

Toivottavasti lääketiede keksii jotakin, jolla voidaan minimoida antibioottien suolistohaitat tai keksitään kokonaan uusia lääkkeitä, jotka vain tappavat "syylliset" bakteerit. Muuten ollaan muutamassa vuosikymmenessä melkoisessa pulassa.

Oma toiveeni tietenkin on se, ettei jokaisen mahdollisen infektion kohdalla tarvitse kokea sitä tuskaa ja ahdistusta sekä pelätä ab-kuuria... ja joutua ottamaan niin suurta vastuuta omista sairauksistaan. Olisi mukavaa, jos voisi mennä lääkäriin luottavaisesti ja ottaa vastaan tarjotut lääkkeet mukisematta ja tulla niillä terveeksi. Voi, miten elämä olisikaan huomattavasti helpompaa!

Tämän hetkinen ymmärtämykseni on se, että mitään yleisohjetta dieetin suhteen ei voida antaa, jokaisen suoli reagoi tavallaan ja siitä syystä jokaisen on testattava kohdallaan, mitä pystyy syömään ja mitä ei.

Kuitenkin esimerkiksi noin 2h väljässä vedessä keitetty täysjyväriisi pitäisi olla erittäin helposti sulavaa ja siitä pitäisi saada runsaasti kivennäisaineita.

Omat varsin hyvät kokemukset noista FitLine-tuotteista antavat syyn kertoa niistä muillekin. Ne ovat jauhemaisia, jotka sekoitetaan veteen, joten niiden imeytyminen on varsin tehokasta.

Ehkä minun piti kohdata tämäkin vastoinkäyminen tässä elämässä, muutoin en olisi tullut varmaankaan kiinnostuneeksi kaikista niistä asioista, joihin olen nyt joutunut/saanut tutustua. Kuka tietää.

Tällaiset ovat siis tähänastiset kokemukseni elämästä cd:n kanssa ja elämästä siihen sairastumisen jälkeen.

On elämä tarjonnut minulle paljon mukaviakin asioita, kaikkien vaivojen, tuskan ja ahdistuksen ohella. Olen saanut kaksi ihanaa lasta. Ja paljon muutakin hienoa ja hienoja kokemuksia. Niin, kukapa olisikaan väittänyt että elämä on helppoa...

Voin kuitenkin tunnustaa, että välillä pienoinen kateuden pistos tuntuu sydämessäni, miksi juuri minä olen joutunut kokemaan kaiken tämän. Toisaalta, miksi en minä... miksi juuri minä olisin niin erikoinen, että minun ei tarvitsisi elää tämän kanssa. Tämä tekee nöyräksi ja opettaa uusia ajattelu malleja (jotka on kyllä vaikea oppia..) .

Eilinen on mennyttä huominen on tulevaisuutta, on vain tämä hetki.

Terveisin, Jaana