Reumasairauksissa tulehduskipulääkkeet ovat oivallinen apu, mutta jokaisen tulehduskipulääkkeitä käyttävän on syytä tietää myös lääkkeiden vaikutuksesta ja mahdollisista haitoista.

12 tärkeää asiaa kipulääkkeistä 24.10.2007 Kaksitoista vinkkiä kipua lievittävistä lääkkeistä.  Joskus kauan sitten kaikki oli helppoa. Silloin saattoi ottaa pari aspiriinia ja soittaa lääkärille seuraavana aamuna. Nyt valittavissa on lukuisia kipulääkkeitä. Jo oikean lääkkeen etsiminen saattaa aiheuttaa päänsäryn. Kipulääkkeisiin - myös ilman reseptiä myytäviin - on suhtauduttava vakavasti. Niillä on vakavia haittavaikutuksia, mutta ne voivat myös vapauttaa meidät sietämättömistä kivuista. Tässä muutama neuvo apteekin kipulääkeosastolla suunnistamisen helpottamiseksi. 1. Parasetamoli voi aiheuttaa maksavaurion. Parasetamolin yliannostustapauksista puolet tapahtuu vahingossa. Kyseisen lääkkeen yliannostus onkin tärkein maksan vajaatoiminnan aiheuttaja Yhdysvalloissa. Neljää grammaa parasetamolia päivässä (kahdeksan 500 milligramman tablettia) pidetään maksimiannostuksena. Tämäkin saattaa jo olla joillekin liikaa. Vuonna 2006 julkaistussa tutkimuksessa useammalla kuin joka kolmannella neljä grammaa parasetamolia päivässä kahden viikon ajan saaneella potilaalla (joissakin tapauksissa yhdessä muiden lääkkeiden kanssa) maksa-arvot olivat koholla. Tämän tutkimuksen perusteella on tosin vaikea arvioida, oliko maksa-arvojen kohoaminen tilapäistä vai lääketieteellisesti merkittävää. Isot annokset ovat pääasiallinen riski, mutta tunnetaan myös potilaita, joille on kehittynyt maksaongelmia heidän käytettyään pieniä tai kohtalaisia annoksia parasetamolia pitkiä aikoja. Alkoholia säännöllisesti käyttävät tai maksasairauksista kärsivät ovat muita herkempiä parasetamolin vahingollisille vaikutuksille. Niinpä lääkkeen terapeuttinen leveys onkin heillä muita pienempi. Ei tiedetä tarkasti, kuinka paljon pienempi se on, mutta joidenkin asiantuntijoiden mukaan alkoholin suurkuluttajien tulisi rajoittaa parasetamolin päiväannos kahteen grammaan ollakseen tukevalla maaperällä. Parasetamoli on vaikuttavana aineena monessa ilman reseptiä myytävässä kipulääkkeessä samoin kuin eräissä reseptin vaativissa yhdistelmäkipulääkkeissä. Tietämättömyys voi johtaa näiden lääkkeiden tarkoituksettomaan päällekkäiskäyttöön, jolloin parasetamolia voi saada vaarallisen paljon. Parasetamolin vaarat tulee nähdä suhteessa sen tuomiin hyötyihin. Miljoonat yhdysvaltalaiset käyttävät parasetamolia. Silti maksan vajaatoimintaan johtavia yliannostustapauksia sattuu vain joitakin satoja vuodessa. Suuri osa niistäkin osoittautuu itse asiassa itsemurhayrityksiksi. Kaiken kaikkiaan parasetamoli on huomattavan turvallinen lääke. 2. Parasetamoli ei kuulu NSAID-lääkkeisiin (ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet). Useimmat yleisölle tutut kipulääkkeet, kuten ibuprofeeni, naprokseeni ja vähemmän tutut, kuten diklofenaakki, kuuluvat ns. NSAID-lääkkeisiin. Nimensä mukaisesti ne lievittävät kipua vähentämällä tulehdusta. Parasetamoli ei siis ole NSAID-lääke. Se ei vähennä tulehdusta, vaan lievittää kipua toisenlaisella mekanismilla. 3. Kaikki NSAID-lääkkeet voivat kohottaa sydäninfarktin riskiä. NSAID-lääkkeet mullistivat aikanaan kivun hoidon, mutta niiden varjopuoleksi osoittautui mahaärsytys. Äärimmäisissä tapauksissa ne voivat aikaansaada ruoansulatuskanavan verenvuotoja, mikä on vakava, joskus jopa hengenvaarallinen haittavaikutus. COX-2-estäjien eli ns. koksibien, kuten selekoksibin, rofekoksibin ja valdekoksibin, oli tarkoitus olla aikaisempia parempia NSAID-lääkkeitä. Niiden piti olla uuden sukupolven kipulääkkeitä, jotka lievittäisivät kipua ainakin yhtä hyvin kuin vanhat, mutta säästäisivät mahalaukun limakalvoja. Lievästi sanottuna ihan näin hyvin ei tunnetusti koskaan käynyt. Rofekoksibi vedettiin markkinoilta vuonna 2004, kun sen todettiin kohottavan sydäninfarktin riskiä. Jupakka poiki oikeudenkäyntejä ja oikeuden päätöksiä (tuomiot ovat olleet sekä puolesta että vastaan). Lisäksi tutkimustulosten puutteellisesta raportoinnista seurasi katkeria kiistoja. Valdekoksibi vedettiin markkinoilta muutamaa kuukautta rofekoksibin jälkeen mahdollisten sydän- ja verisuonivaikutusten takia. Lisäksi lääke yhdistettiin pahimmillaan kuolemaan johtavaan ihosairauteen. Pian kaikkien NSAID-lääkkeiden ylle lankesi pysyvältä vaikuttava epäilyksen varjo. Suomalaistutkijat raportoivat vuonna 2006 kaikkien NSAID-lääkkeiden, siis myös perinteisten, kohottaneen sydäninfarktin riskiä. Aikaisempi tanskalaistutkimus oli päätynyt samoihin johtopäätöksiin. Analysoidessaan tietoja sairaanhoitajien terveydentilaa selvittävästä Nurses' Health Study-tutkimuksesta, myös Harvardin yliopiston tutkijat havaitsivat, että perinteisten NSAID-lääkkeiden suurkuluttajilla (vähintään 22 päivänä kuukaudessa) ilmeni kaksi kertaa todennäköisemmin sydäninfarkti tai aivohalvaus kuin näitä lääkkeitä vähemmän käyttäneillä. Toisaalta tässä tutkimuksessa NSAID-lääkkeet kohottivat vain tupakoijien sydänsairauden riskiä. Kun kaksi australialaistutkijaa yhdisti 23 tutkimuksen tulokset, näytti siltä, että diklofenaakki, indometasiini ja rofekoksibi aiheuttivat NSAID-lääkkeistä eniten sydämeen ja verenkiertoon kohdistuvia haittavaikutuksia. Ibuprofeeni ja piroksikaami kohottivat riskiä vain vähän ja naprokseeni ei lainkaan. 4. Naprokseeni saattaa olla näistä lääkkeistä sydämen kannalta turvallisin. Muissakin tutkimuksissa on tultu siihen johtopäätökseen, ettei naprokseeni kohota sydäninfarktin riskiä. Vaikka suomalaistutkimuksessa ei päädyttykään yksiselitteisiin johtopäätöksiin, niissäkin naprokseeni vaikutti NSAID-lääkkeistä vähiten sydäninfarktin riskiin. On kuitenkin yhä epäselvää, voitaisiinko naprokseenilla aspiriinin tavoin myös ehkäistä sydäninfarkteja. Austalialaistutkijat eivät löytäneet todisteita naprokseenin suojaavasta vaikutuksesta, mutta Harvardin yliopiston tutkijat ja eräät muut sen sijaan löysivät. 5. Pienet selekoksibiannokset näyttävät turvallisilta. Rofekoksibin ja valdekoksibin kohdattua vastoinkäymisiä kaikkien koksibien tulevaisuus oli vaakalaudalla. Selekoksibi kuitenkin pysyi markkinoilla. Korkeintaan 200 milligramman päiväannostuksella se ei näyttäisikään altistavan sydäninfarktille. (Varovaisuus on paikallaan, koska tutkimustulokset eivät ole olleet täysin yksimielisen myönteisiä.) Selekoksibi ja eräät muut COX-2-lääkkeet, kuten meloksikaami, saattavat olla rofekoksibia ja valdekoksibia turvallisempia, koska ne estävät COX-2-entsyymin ohella myös jonkin verran COX-1-entsyymiä, jolloin ne ovat vaikutusmekanismeiltaan lähempänä perinteisiä NSAID-lääkkeitä. 6. Lääkkeiden aiheuttamaa mahaärsytystä voidaan vähentää. Jos NSAID-lääkkeet aiheuttavat mahaärsytystä tai jos potilas on vaarassa saada maha-suolikanavan komplikaatioita, protonipumpun estäjät, kuten omepratsoli ja lansopratsoli saattavat vähentää näitä haittavaikutuksia. 7. Päivittäinen aspiriiniannos kannattaa ottaa ennen ibuprofeenia tai naprokseenia. Pienet aspiriiniannokset (tyypillinen päiväannos on noin 80 milligrammaa) tekevät verihiutaleista irtonaisempia, mikä vähentää verihyytymien muodostumista sydänlihasta tai aivoja huoltavissa valtimoissa. Aspiriini vähentää verihiutaleiden takertumista toisiinsa vaikuttamalla syklo-oksigenaasi-entsyymiin, joka puolestaan epäsuorasti säätelee tromboksaani A2:n määrää. Tromboksaani A2 saa aikaan verihiutaleiden takertumisen toisiinsa. Myös ibuprofeeni ja naprokseeni vaikuttavat syklo-oksigenaasiin. Jos ne ehtivät vaikuttaa ensin, aspiriinille ei jää enää tilaa. FDA suosittelee, että otettaessa aspiriinia sydämen ja verenkierron suojaamiseksi kannattaa odottaa ainakin puoli tuntia ennen ibuprofeenin ottamista. Vaihtoehtoisesti voi myös ottaa aspiriinia kahdeksan tuntia ibuprofeenin jälkeen. FDA:n suositus ei koske naprokseenia, mutta tutkimuksissa on osoitettu, että naprokseenikin voi mitätöidä aspiriinin vaikutukset syklo-oksigenaasi-entsyymiin. 8. Verenpaineen muutoksia kannattaa aina seurata. NSAID-lääkkeet, myös koksibit, pyrkivät kohottamaan verenpainetta. Vaikutus on voimakkaimmillaan ja ilmenee johdonmukaisimmin korkeasta verenpaineesta kärsivillä ja verenpainelääkitystä saavilla potilailla. Toisaalta on näyttöä siitä, että vaikutus voi ilmetä myös henkilöillä, joiden verenpaine on normaali. Parasetamolinkin, erityisesti suurina annoksina ja naisilla, on osoitettu aiheuttavan pieniä verenpainepiikkejä. Pienet aspiriiniannokset eivät kohota verenpainetta vaan saattavat itse asiassa alentaa sitä otettaessa yötä vasten. 9. NSAID-lääkitystä ei kannata lopettaa äkillisesti. Säännöllisesti NSAID-lääkkeitä käyttävien ei kannata lopettaa kertaheitolla. Näiden lääkkeiden käytön äkillinen lopettaminen kohottaa verihyytymien kehittymisen riskiä. Lääkärin kanssa kannattaa aina keskustella annoksen vähittäisestä pienentämisestä ja pienen aspiriiniannoksen aloittamisesta, mikäli tätä ei jo käytä. 10. Munuaisiin kohdistuviin haittavaikutuksiin kannattaa suhtautua vakavasti. NSAID-lääkkeet, koksibit mukaanluettuina, voivat vaurioittaa munuaisia. Pahimmillaan ne voivat aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa. Riski on tässä suhteessa ehkä pienempi käytettäessä aspiriinia, ibuprofeenia ja ehkä myös sulindaakkia. 11. Annoksella on merkitystä. Monet kipulääkkeisiin liittyvät riskit ilmenevät vain käytettäessä niitä pitkään tai isoin annoksin. Ibuprofeeni- tai naprokseenitabletti silloin tällöin päänsärkyyn tai muihin kipuihin ei ole haitaksi. Riski on tällöin hyvin pieni. 12. Perimäkin vaikuttaa. Yksilöiden välillä on isoja eroja reagoinnissa kipulääkkeisiin. Joillakin potilailla selekoksibi saattaa olla ainoa toimiva kipulääke. Toisilla parasetamoli toimii erinomaisesti. Yrityksen ja erehdyksen kautta kullekin potilaalle löydetään parhaiten sopiva lääkitys. Kipulääkkeet pähkinänkuoressa   Vaikuttava aine (linkki vie lääkeoppaaseen)        Huomautuksia   parasetamoli   Ei ole NSAID-lääke; ei aiheuta niiden tavoin mahaärsytystä; usein mukana päänsärky- ja flunssalääkkeissä; isot annokset aiheuttavat maksavaurioita.     aspiriini   Teknisesti NSAID-lääke, mutta veren hyytymistä estävät vaikutukset tekevät siitä ainutlaatuisen; verenvuotoriski ja vaihtoehtoiset kipulääkkeet ovat vähentäneet aspiriinin käyttöä kipulääkkeenä.     diklofenaakki   Käytetään tippoina vähentämään silmäleikkausten jälkeistä turvotusta. Tabletteina aiheuttaa vanhimmista NSAID-lääkkeistä eniten sydämeen ja verisuonistoon kohdistuvia haittavaikutuksia.     ibuprofeeni   Suosittu, koska vaikuttaa nopeasti ja häviää nopeasti elimistöstä; aiheuttaa annosta kohti muita vähemmän mahaärsytystä ja munuaisongelmia.     indometasiini   Voi aiheuttaa haittavaikutuksina päänsärkyä ja huimausta, mistä syystä käyttö on vähentynyt.   naprokseeni   Ibuprofeenia pitkävaikutteisempi; saattaa aiheuttaa vähemmän sydämeen ja verisuonistoon kohdistuvia haittavaikutuksia kuin muut NSAID-lääkkeet.     piroksikaami   Hyvin pitkävaikutteinen (24 tuntia), mitä jotkut NSAID-lääkkeiden haittavaikutuksista huolestuneet lääkärit pitävät pahana varjopuolena.     sulindaakki     Joidenkin tutkimustulosten mukaan aiheuttaisi muita vähemmän munuaisvaikutuksia, mutta vastakkaisiakin tuloksia on saatu.     meloksikaami   Syrjäyttänyt selekoksibin ja rofekoksibin eräissä maissa (mm. Australiassa); farmakologisesti harmaalla alueella perinteisten NSAID-lääkkeiden ja koksibien välimaastossa; vähemmän haittavaikutuksia kuin rofekoksibilla; riskeistä on vasta vähän tutkimustietoa.     selekoksibi     Pieninä annoksina (korkeintaan 200 mg/vrk) saattaa olla sydämen ja verisuoniston kannalta muita koksibeja turvallisempi     rofekoksibi     Vedettiin markkinoilta vuonna 2004. Lääke yhdistettiin munuaisvaurioihin ja sydäninfarkteihin.    (Selekoksibi ja rofekoksibi ovat selektiivisesti COX-2-entsyymiä estäviä tulehduskipulääkkeitä.) Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.       http://www.poliklinikka.fi/?page=5575414&id=7412130

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

NABUMETONI

PUUTTUU KOKONAAN TUOSTA LISTASTA, MUTTA REUMATULEHDUKSIA SAIRASTAVALLE ENTISELLE CLOSTRIDIUM DIFFICILE -POTILAALLE TÄMÄ ON SUOLISTON KANNALTA HYVÄ VAIHTOEHTO.

Nabumetoni ja maha-suolikanava Näytönastekatsaukset 17.9.2003 Näytön taso = A Nabumetonin aiheuttamat mahasuolikanavan haittavaikutukset ovat vähäisiä. Kahdeksassa lyhyessä (6 viikkoa – 6 kk) kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa nabumetonia (1 000 – 1 500 mg/vrk; n = 930) verrattiin naprokseeniin (500 mg/vrk; n = 437), asetyylisalisyylihappoon (3 600 mg/vrk; n = 310) ja lumelääkkeeseen (n = 180) nivelrikkoa tai nivelreumaa sairastavilla potilailla. Kolmessa näistä verrattiin nabumetonia (n = 441) naprokseeniin (n = 437). Ylä-g-I-kanavan haittavaikutuksia sai 12.2 % nabumetonihoidetuista ja 14.9 % naprokseenihoidetuista. Nabumetonihoitoryhmässä ilmaantui ulkuksia 0.2 %:lle (n = 1) ja naprokseenihoitoryhmässä 1.4 %:lle (n = 6; ei tilastollisesti merkitsevää eroa). Kahdessa tutkimuksessa nabumetonia (n = 308) verrattiin asetyylisalisyylihappoon (n = 310). Kummassakaan hoitoryhmässä ei ilmaantunut yhtään ulkusta. Ylä-gi-kanavan haittavaikutuksia sai 17.5 % nabumetonihoidetuista ja 28.7 % asetyylisalisyylihappohoidetuista (P < 0.01) 1. Seitsemästä kaksoissokkoutetusta tutkimuksesta ja yhdestä laajasta kliinisestä sokkouttamattomasta tutkimuksesta yhdistetyssä aineistossa Kaplan-Meier testillä PUB-haittavaikutusten (perforaatio, ulseraatio, vuoto) kumulatiiviseksi insidenssiksi saatiin nabumetonille (n = 4 471) 0.03 % (95 % CI 0.0 - 0.08 %) ja vertailuryhmän tulehduskipulääkkeille (diklofenaakki, ibuprofeeni, naprokseeni ja piroksikaami, n yhteensä =2 261) 1.4 % (95 % CI 0.5 - 2.4 %). Yksittäiset vertailuryhmän tulehduskipulääkkeiden insidenssit vaihtelivat välillä 0.4 - 1.8 %. Mikäli aineistoon yhdistettiin vielä rekisteröintivaiheessa tehdyt tutkimukset, PUB-haittavaikutusten insidenssi nabumetonilla (n=6 148) oli 0.2 % (95 % CI 0.01 - 0.3 %) 2. Kirjallisuutta Roth SH. Upper gastrointestinal safety with nabumetone. J Rheumatol 1992;19 (Suppl 36):74-9 Lipani JA, Poland M. Clinical update of the relative safety of nabumetone in long-term clinical trials. Inflammopharmacology 1995;3:351-61 http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=nak04149

Tulehduskipulääkkeiden käyttö

Käyvän hoidon potilasversiot
11.3.2009
Anna-Liisa Karvonen ja Arja Helin-Salmivaara

• Mikä on tulehduskipulääke?
• Milloin ja miten tulehduskipulääkettä käytetään?
• Kuinka tulehduskipulääke vaikuttaa?
• Mahahaavan vaara
• Sydäninfarktin vaara
• Suolisto ja ruokatorvi lujilla
• Muita haittoja ja hankaluuksia
• Yksilöllistä hoitoa

Käypä hoito -suositus Tulehduskipulääkkeiden turvallinen käyttö 1

Vuosittain yli miljoona suomalaista käyttää tulehduskipulääkkeitä erilaisiin akuutteihin kipuihin ja tulehduksiin sekä kroonisiin kiputiloihin. Kolmannes tulehduskipulääkkeistä hankitaan ilman reseptiä.

Tulehduskipulääkkeiden haittoja voidaan parhaiten välttää käyttämällä niiden sijasta parasetamolia aina silloin, kun se on mahdollista.

Mikä on tulehduskipulääke?

Tulehduskipulääkkeitä ovat kaikki yleisimmät särkyyn, kipuun ja kuumeeseen käytettävät lääkkeet. Tunnetuimpia niistä ovat asetyylisalisyylihappo (aspiriini) ja ibuprofeeni. Tulehduskipulääkkeitä on saatavissa apteekista sekä ilman reseptiä että lääkärin määräämänä reseptillä. Erilaisia kauppanimiä on kymmeniä. Sen sijaan parasetamolia ei pidetä tulehduskipulääkkeenä.

On myös huomioitava, että useat flunssan hoitoon käytettävät itsehoitovalmisteet sisältävät jotakin tulehduskipulääkettä.

Milloin ja miten tulehduskipulääkettä käytetään?

Tulehduskipulääkettä löytynee jokaisen suomalaisen lääkekaapista. Sen käyttö vaatii malttia, sillä reseptittäkin myytävän valmisteen käytöstä voi olla haittaa. Suomessa kaikenlaisia tulehduskipulääkkeitä käytetään enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Tulehduskipulääkemääräyksen saaja on tavallisimmin yli 60-vuotias.

Tulehduskipulääkkeitä käytetään eniten tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitoon. Niihin turvaudutaan myös ja kuukautis- ja vammakivuissa. Ilman reseptiä myytäviä valmisteita käytetään yleisesti myös erilaisten särkyjen, migreenin, äkillisten tulehdus-oireiden ja kuumeen hoidossa. Tulehduksellisessa reumataudissa, vamman aiheuttamassa välittömässä kivussa ja äkillisessä selkävaivassa tulehduskipulääke on yleensä järkevin hoito. Esimerkiksi nivelrikossa parasetamoli tai keskushermoston kautta vaikuttava kipulääke voi olla tulehduskipulääkettä tehokkaampi ja turvallisempi vaihtoehto. Kroonisissa selkävaivoissa selkärankareumaa lukuun ottamatta tulehduskipulääkettä ei yleensä kannata käyttää.

Suositeltavin tapa ottaa tulehduskipulääkettä on nopeasti imeytyvä tabletti tai kapseli. Ruiskeena tai peräpuikkona annettu tulehduskipulääke ei ole turvallisempi kuin suun kautta otettava, mutta iholle siveltäviin valmisteisiin liittyy harvoin haittoja.

Kuinka tulehduskipulääke vaikuttaa?

Tulehduskipulääkkeiden vaikutus perustuu niiden kykyyn estää tulehduksen välittäjäaineiden tuotantoa. Osa tulehduskipulääkkeiden haitoista johtuu siitä, että lääkkeet estävät samalla myös elimistön tärkeitä suojamekanismeja. Etenkin hoidon alkuvaiheessa jopa yhdeksälle kymmenestä tulehduskipulääkkeen käyttäjästä kehittyy mahalaukkuun tai pohjukaissuoleen pinnallisia, yleensä oireettomia limakalvovaurioita. Kun lääkitys jatkuu yli kolme viikkoa, limakalvo sopeutuu siihen ja osalla potilaista vauriot korjaantuvat. Neljännekselle pitkäaikaiskäyttäjistä kehittyy pitkäaikainen maha- tai pohjukaissuolihaava.

Mahahaavan vaara

Yleisimmin haittoja ilmenee ruoansulatuskanavassa. Noin kolmasosan mahahaavan vakavista jälkiseuraamuksista on arvioitu liittyvän tulehduskipulääkkeiden käyttöön. Suomessa menehtyy vuosittain arviolta 150–200 henkeä tulehduskipulääkkeiden aiheuttamiin ylemmän ruoansulatuskanavan haittavaikutuksiin.

Pitkään tulehduskipulääkkeitä käyttävällä on samanikäiseen normaaliväestöön verrattuna noin nelinkertainen riski saada mahahaava ja 2.5-kertainen riski saada pohjukaissuolihaava. Yli 60-vuotiailla mahahaavan vaara on jopa kuusinkertainen normaaliväestöön verrattuna. Hankalaksi tilanteen tekee se, että tulehduskipulääkkeen aiheuttama krooninen mahahaava tai sen aiheuttamat vakavat haitat ovat usein oireettomia tai vähäoireisia.

Tulehduskipulääkkeestä johtuva mahahaava ei juuri eroa helikobakteerin aiheuttamasta, ja se hoidetaankin samalla tavalla. Jos todetaan mahahaava tai muuten riski mahahaavaan on lisääntynyt, tulehduskipulääkettä ei pidä käyttää, mutta kipulääkkeeksi sopii parasetamoli normaalin annoksin.

Laajoissa väestötutkimuksissa eri tulehduskipulääkkeiden turvallisuudessa on todettu eroja: ibuprofeeni näyttää jonkin verran muita turvallisemmalta. Turvallisuuserot saattavat johtua siitä, että ibuprofeenia on totuttu käyttämään muita pienempinä annoksina.

Uudemman polven tulehduskipulääkkeet, ns. koksibit (selekoksibi ja etorikoksibi sekä pelkästään leikkauksen jälkeiseen kivunlievitykseen tarkoitettu parekoksibi), näyttävät aiheuttavan vähemmän mahalaukun haavaumia ja vakavia ruoansulatuskanavan komplikaatioita kuin perinteiset tulehduskipulääkkeet.

Sydäninfarktin vaara

Koksibit lisäävät veren hyytymistaipumusta, minkä vuoksi niitä ei suositella henkilöille, joilla on ollut sydän- tai aivoveritulppa tai todettu valtimoita ahtauttava verisuonisairaus. Koksibeja tulisi käyttää tarkkaan harkiten henkilöille, joilla on valtimotaudin riskitekijöitä, kuten diabetes, kohonnut verenpaine, kohonneet rasva-arvot tai jotka tupakoivat. Koska myös perinteisiin tulehduskipulääkkeisiin näyttää liittyvän lisääntynyt sydäninfarktin riski, tulisi tulehduskipulääkkeen sijasta käyttää aina kuin vain mahdollista parasetamolia tai muita kipulääkkeitä.

Suolisto ja ruokatorvi lujilla

Tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa haavaumia ohut- ja paksusuoleen. Oireina voi olla raudanpuuteanemiaa, ripulia, veriulosteita, rajuja suolistoverenvuotoja ja jopa suolen puhkeaminen.

Tulehduskipulääkkeen käyttäjän ruokatorvikin on vaarassa. Tulehduskipulääke voi aiheuttaa närästystä ja pahentaa ennestään tiedossa olevaa refluksitautia. Tulehduskipulääkkeiden käyttäjällä ruokatorvitulehdus on hankalampi kuin niitä käyttämättömällä.

Muita haittoja ja hankaluuksia

Tulehduskipulääkkeiden käyttö lisää turvotusten sekä sydämen että munuaisten vajaatoiminnan riskiä etenkin vanhuksilla, joilla on monia sairauksia. Haitat korjaantuvat yleensä, kun lääkkeen käyttö lopetetaan. Maksa-arvojen kohoamisen taustalla voi olla tulehduskipulääkkeen käyttö. Yleensä nousu on pientä ja arvot normaalistuvat, kun hoito loppuu, joten tulehduskipulääkkeitä käyttävän maksa-arvoja ei ole tarpeen seurata. Tulehduskipulääkkeet nostavat verenpainetta, mikä saattaa näkyä verenpainelääkkeen tehon heikkenemisenä.

Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat joka kymmenennelle astmaatikolle kohtauksia, jotka voivat jopa uhata henkeä. Jos on saanut astmakohtauksen jostakin tulehduskipulääkkeestä, voi saada samanlaisen reaktion mistä tahansa muustakin valmisteesta. Vakava yliherkkyysreaktio antaa aiheen varoa kaikkia tulehduskipulääkkeitä. Useimmille tällaisille potilaille sopii parasetamoli. Satunnaisesti tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa myös iho-oireita. Tulehduskipulääkettä ei ole järkevää käyttää aivan raskauden loppuvaiheessa. Se voi hidastaa synnytyksen käynnistymistä ja pidentää synnytyksen kestoa. Perinteiset tulehduskipulääkkeet estävät verihiutaleita takertumasta toisiinsa. Vaikutus tulee esille voimakkaana jo pienillä annoksilla asetyylisalisyylihappoa, jonka takia sitä käytetään myös veritulppien ehkäisyyn.

Yksilöllistä hoitoa

Tulehduskipulääkehoito valitaan potilaan taudin, erilaisten riskitekijöiden, yleistilan ja iän mukaan. Potilaan tulee aina saada tietoa haittavaikutuksista ja niiden oireista. Vakavaan haittavaikutukseen viittaavien oireiden ilmaantuessa on otettava heti yhteyttä lääkäriin.

Tulehduskipulääkkeitä käyttävän mahahaavan vaara lisääntyy, jos

Mahahaavan komplikaatiot eli verenvuoto ja puhkeama

Riskinä sydäninfarkti, ks. Käypä hoito -suositus Sepelvaltimotautikohtaus 2

Potilasversion tekstin ovat Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta laatineet työryhmän puheenjohtaja, dosentti Anna-Liisa Karvonen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta ja Käypä hoito -toimittaja, LT Arja Helin-Salmivaara HUS yleislääketieteen yksiköstä.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kaypahoito?suositus=khp00036