Vaikean parantumattoman sairauden alkuoireet ja diagnoosi ovat monelle järkytys. Vertaistuki on monelle ainoa ja korvaamattomana pidetty tuen lähde.

Merkitykseltään vertaistuki koetaan julkisia palveluja täydentäväksi, selviää YL Irja Mikkosen väitöstutkimuksesta.

Suomalaisessa tukiviidakossa vertaistuki koetaan tietolähteenä, suojana, turvan tuojana ja julkisen toiminnan tukijana sekä järjestelmien oikeudenmukaisuutta lisäävänä. Vertaistuki syntyy keskinäisessä vuorovaikutuksessa toisten samaa kokevien kanssa.

Vertaistuen kysyntä kasvaa

Sairastuneen vertaistuella voidaan perustellusti arvioida olevan kasvava kysyntä julkisen sosiaaliturvan ja terveyspalvelujen rakennemuutoksessa, kuntarakenteen uudistuksissa ja taloudellisen laman aikana.

Vertaistuki ei asetu julkisten tulonsiirto- ja palvelujärjestelmien vaihtoehdoksi. Tuki on niiden rinnalla toimiva yhteistyötaho.

Vertaistuki on kuin mikä tahansa tuki, mutta se ei vielä ole sosiaaliturvan piirissä. Julkisten tulonsiirtojen ja palvelujen tarve saattavat vähentyä vertaistuen ansiosta ainakin eräissä sairausryhmissä. Vertaistuki voikin osaltaan vähentää merkittävästi julkisten palvelujen käyttöä.

Ammattiauttajien ja vertaistuen yhteys tiiviimmäksi

Vertaistukitoiminnan ja ammattiauttajien yhteistyötä haluttaisiin kuitenkin kehittää. Ammattiauttajien toivottiin esimerkiksi parantavan vertaistuesta tiedottamista, mutta heitä ei yleensä haluta pitää vertaisina.

Vertaistuen asemoiminen tukien ja palvelujen joukkoon on tulevaisuuden haasteellinen kehittämistehtävä; vertaistuessa on kysymys kokemuksesta, yhteisöllisestä toiminnasta ja tunteiden vaihdosta. Toiminnan omaehtoisuuden ja moninaisuuden vuoksi myös sen toteuttamismuotojen on tarpeen sallia vaihdella.

Tunne-, kunto- ja tietoryhmät tukena

Väitöskirjassa arvioidaan somaattisia sairauksia sairastavien vertaistukitoimintaa Suomessa yhtenä sairastuneen tarpeisiin vastaavana tekijänä ja hyvinvointipoliittisena resurssina vertaistukeen osallistuvan henkilön näkökulmasta ja hänen kokemusmaailmansa kautta.

Tutkimuksen empiirisen osan kohteena on kolme sairastuneiden vertaistukiryhmittymää, joiden jäsenet ovat osallistuneet vertaistoimintaan aktiivisesti viime vuosien aikana. Näitä ryhmiä kutsutaan tutkimuksessa Tunneryhmittymäksi, joka sisältää ALS:ia ja Parkinsonin tautia sairastavien toimintaa; Kunto-ryhmittymäksi, joka sisältää sydän – ja osteoporoosia sairastavien vertaistoimintaa sekä Tieto-ryhmittymäksi, jossa ovat mukana keliakiaa – ja rintasyöpää sairastavien vertaistukitoiminnot.

Tutkimusaineistona haastattelut ja havainnot

Tutkimuksessa on lisäksi kerätty vastaavat aineistot sairastuneiden läheisiltä (puolisoilta) ja ryhmien vetäjiltä. Aineisto käsittää sairastuneiden ja läheisten avokyselyjen ja haastattelujen lisäksi läheisten kirjalliset kertomukset ja kirjallisuuden sekä havaintoihin perustuvat tiedot ryhmistä, matkoilta ja erilaisista tapahtumista. Tutkittavan vertaistoiminnan muotoina ovat olleet ensitieto, sopeutumisvalmennus, vertaistukiryhmä sekä tukihenkilötoiminta.

Vertaistuki muodostuu tukitoimintaan osallistuneiden omasta toiminnasta. Toiminnan onnistumiseen vaikuttaa toiminnallaan, ryhmissä ryhmänvetäjä ja kahdenkeskisissä tapaamissa tukihenkilö. Läheiset ovat ryhmän toiminnan tärkeä silta ja myös monen toiminnan edellytys. Lisäksi taustavaikuttajana ovat potilasjärjestöt.

YL Irja Mikkosen sosiaalipolitiikan alaan kuuluva väitös Sairastuneen vertaistukiGuy BäckmanÅbo Akademista. tarkastettiin 25.6.2009 Kuopion yliopistossa. Vastaväittäjäna oli professori Guy Bäckman Åbo Akademista.

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article304188.ece